Kissani ovat muuttuneet yöeläimiksi!

Niin se on kissojen luonto, että kun ilmat lämpenevät, niin yö kutsuu kissoja pyyntimaille. Kissani ovat nyt viettäneet jo toista viikkoa yöt ulkona. Seurasin niiden menoa naureskellen, kun eivät ensin tienneet, että mitä tehdä. Juoksivat illalla sisällä ja ulkona. Kurkistelivat, tokko minulla olisi hyvää antaa, mutta kun ei ollut niin äkkiä ulos taas. Kissat ovat löytäneet vanhan vaistonvaraisen tiedon; MEHÄN OLLAANKIN YÖELÄIMIÄ!

Minunkin yöunet ovat siitä parantuneet, kun eivät ole aamutuimaan kukkumassa tai mahan päälle hyppimässä. Tosin he vaistoavat heti kun tulee pakkasöitä. Nyt on kaksi yötä nukuttu kiltisti sisällä, käyty vain nuuhkaisemassa yöilmaa. Varsinkin Ruusa. Majuri tosin ei välitä pikku pakkasestakaan.

 Ja voi sitä toimintaa tuolla ulkona! Siinä juostaan tuulen tuivertamien tammenlehtien perässä ja väijytään niitä kuin parasta saalista. Siellä tongitaan ja tutkitaan emännän perässä joka paikka, joka homma mitä teen. Varsinkin Ruusa! Majuri on enemmän tuollainen 'hällä-väliä-löhööjä'. Kärpäset verannalla saavat hänet kyllä liikkeelle. Majurista on tullut hyvä kärpästenpyytäjä.

Välistä mulkoillaan naapurin Emma-kissaa ja vähän jopa tapellaan jo. Tuohan sekin väriä Ruusan elämään. Majuri taas ei korvaansa loksauta naisten riidoille. Toista silmää raottaa päiväuniltaan terassin tuolilta, kun enemmän ääniä kuuluu tai Ruusa säntää peloissaan siihen tuolin alle. 

 Viimeistään iltapäivällä taas uni lystää, tai aamulla, kun tullaan yöjuoksulta. Naapurit varoittelevat haukoista, pöllöistä ja ilveksistä, jopa maakotkasta. Mutta miten niitä vahtii? Kissojeni pitää oppia itse varomaan. Olen antanut heille vastuuta omasta elämästään. Sen verran pitää oppia vapauden hinnasta.

Teepäs tämä perässä!

Miksi Majurin mustassa turkissa kuparin väriä?

Tiedän, että kissatkin luovat jotenkin uutta karvaa eli jättävät talven karvoitusta vähemmälle. Tiedän myös, että Majuri-kissani ei ole ihan musta. Pienenä kissana hänen värityksestään löytyi eräänlaista marmorointia ruskealle.

Mutta en ole tiennyt, että musta kissa muuttaa väritystään turkissa kevään tullen. Mistä se johtuu?

Auringon kirkkaassa valossa kuparin sävy tulee esiin.

 Tämä ei ole kaunista puhetta kuparin väriseltä kissalta!

Riemulaukkaa!

On se hurjaa välillä tuo kissojen riemu. Nyt kun on lämpimämpää, he viihtyvät ulkona tutkien paikkoja. Ja välillä olen itsekin poissa päiväsaikaan. Silloin laitan kissat ulos. 

Kun tulen kotiin, niin he nähtävästi tunnistavat autoni äänen, kun tulevat jo tuossa kotitiellä vastaan auton vietyä autotalliin. Hännät innosta täristen. Ensin Ruusa ja sitten Majuri. Ja auta armias, kun tullaan sisälle, niin alkaa sellainen laukka, että sitä ovat vieraatkin ihmetelleet. Kun huoneissa on puulattiat (paitsi tuvassa) ja pitkästi matkaa huoneista toiseen, niin alkaa sellainen ihana pikkujalkojen töminä. Kissat laukkaavat tuota tilaa edes takaisin. Aivan kuin pojat pieninä ollessa tekivät iltajuoksunsa. 

Välillä mennään piiloon ja luurataan jossain pöydän tai sängyn alla. Ja sitten taas mennään. Välillä painitaan. Siinä mennä vilistettään sohvat ja tuolitkin, ylös, alas ja piiloon.

Naurattaa se meno! Juoksusta ei minun kamerani ehtinyt kuvia ottaa.

Tiedän, että kun piha kuivuu, tuo sama meno tapahtuu tuolla ulkona. Juostaan puusta puuhun ja kiivetään.

Ja edelleenkin, tuo Maru-kissa on aivan ihana!

Kissani kasvissyöjiä!?

Kyllä olen välistä ymmälläni noiden kissaystävieni kanssa. 

Olen kyllä huomannut, että he nirsoilevat välistä kovasti. Kalan pitää olla tuoretta, minkä heille eteen laitan. Purkkiruoka ei aina käy. On vain eräs merkki, johon he varmasti suostuvat. Jos sekoitan puuroa siihen, puolet jää syömättä. Jos ojennan outoa ruokaa, he vain haistavat.

En missään nimessä haluaisi nirsoja kissoja!! Kyllä kissa syö, jos on tosi nälkä.

Ehkä heillä on ollut vatsavaivoja, koska kuten olen edellä kertonut, he syövät myös minun huonekasvejani, kuten juorua ja bambua. Bambu tuli jyrsittyä aika loppuun. Jouduin laittamaan muovisuojan lopuille versoille, ettei kasvi ihan kokonaan kuolisi, sillä se on kaunis kasvi. Samoin on jyrsitty rönsyliljat. Vinttihuoneessa piilottelen yhtä.

Siis Ruusa suorastaan huutaa, kun hänellä on kasvinnälkä. Käyn vintiltä hakemassa pienen rönsyn, ja hän vie sen suoraan kädestä. Nam!!

Kasvatin rairuohoa ihan kissoja varten, mutta se ei kelvannut.

Ihastuin kaupassa tällaiseen viinisuolaheinään. Lapsuudessa rouskutin paljonkin luonnon suolaheinää. Niin kaunista kuin tämä viinisuolaheinä olikin, niin tykkään enemmän luonnon suolaheinästä.

Yllätin Ruusan sitten itse teosta jälleen. Hän oli löytänyt herkkuapajan ikkunalaudaltani.

Joten luovuin tästä kasvista ja annoin sen kissoilleni. Olen kalakasvissyöjä. Niin ovat kissanikin.

Löytyykö muita kasvissyöjäkissoja?

Kyllä vain. Tässä on oikein ruohonsyöntijuhlat! Taitaa olla vehnänoras.

Mitähän Ruusan mielessä oikein oli!?

Kaadettu koivu pihallani sisältää paljon tärkeää käsityöainesta, senhän käsillä tekevät tietävät. Risuja!

Hilkka tuli niitä hakemaan ollessaan iloinen, että saattoi leikellä risut suoraan auton perälle pihaltani. Minulla oli muita menoja, joten jätin hänet yksin hommiinsa.

Ei kuitenkaan ihan yksin. Ruusa oli ollut hänellä seurana. Vähän liikaakin. Hilkka kertoi, että nähtävästi Ruusa pelkäsi vierasta kissaa (naapurin Emma), joka oli käyttäytynyt vähän emännän lailla uhmakkaasti. Ruusa oli hakenut turvaa vieraastani, kiehnännyt hänen jaloissaan ja otollisen hetken tullen livahtanut hänen autoonsa.

Ei kai Ruusa ollut aikeissa muuttaa muualle!? Hurja sentään! Minulle kerrottiin, että hän sai kissan autosta pois, mutta aina kun silmä vältti, kiipesi Ruusa sinne avoimesta takaluukusta takaisin. Hilkalla oli täysi työ saada kissa ulos autosta, kun hän valmistautui kotiin lähtemään.

Tässä sain postissa kännykkäkameralla otetun kuvan.

Kovin on Ruusa kyllä anovan ja kysyvän näköinen.

- Onko sinulla tuollaista kissaemäntää kotona?

   Minä voisin tulla luoksesi vähäksi aikaa...

Ruusa-kulta! Kyllä siellä on oma kissaemäntä. Et sinä yhtään helpommalla siellä pääsisi. Kyllä sinun pitää miettiä miten ratkaista tämä kissojen maailman ongelma. Se olet SINÄ, joka määräät kissojen elämän tällä pihalla. Ei Emma. 

Majurihan ei korvaansa tuolle lopsauta. Katselee hiljaa vain päältä, kun Ruusa pörhistelee ja Emma mäkättää.

Kiitos Hilkka, kun olit Ruusan turvana!

Jospa Ruusa oli vain utelias toimistasi ja autostasi.

 Marukin haluaa autoon!

Paljon onnea 1-vuotiaille Ruusalle ja Majurille!!

 HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ RAKKAAT KISSAYSTÄVÄNI RUUSA JA MAJURI!

Tällä hetkellä tämä kuvan tilanne ei ihan pidä paikkaansa. Tässä lörvistellaan maaliskuun pakkasissa, kun aurinko paistaa mukavasti sänkyyn. Nyt maataan terassin tuoleilla suoraan auringossa ja vahditaan taloa, ettei Emma-kissa pääse heidän ruokakupilleen eikä liikaa emannoimaan.

En tietenkään voi olla katsomatta kissojen astrokartoilta heidän tulevaa uutta vuottansa. Tällä sivulla oli heidän syntymäkarttansa. Ja tähän laitan heidän Auringonpaluukartat eli katse tulevaan. Mukava verrata.

 Ruusan kartta jo kuvioiltaan on selvästi yhteisöllisempi, on kiinnostunut ympäristöstä ja utelias kaikkeen uuteen ja uusiin tapahtumiin. Ascendentti on Leijonassa, jossa näkyy se, että haluaakin olla esillä ja ottaa ihalua vastaan. 

Kuu on Vesimiehessä. Halu laajentaa reviiriä ja tehdä enemmän tutkimus matkoja! Se liittyy jopa työhön eli pyyntimatkoihin. Syntymäkartan Kuuhan hänellä on Neitsyessä, siisti kissa edelleenkin ja tarkka itsestään. Työnakseli on Härässä, eli Ruusa tietää mitä tahtoo! Ja tekee mitä tahtoo.

Aurinko on tällä kertaa 9. huoneessa, siellä on myös Mars, Venus ja Uranus (kuten Majurillakin ja yleensä).

Edelleenkin se on voimassa, mutta tuleva vuosi tuo paljon uutta oppia ja nähtävästi matkojakin. Voi voi, jos Ruusastakin tulee samanlainen kulkuri kuin meidän vanha Iita-kissa oli, joka häipyi joka kesä jonnekin yhdeksi kuukaudeksi. 

Saapas nähdä, miten Ruusan käy noilla tutkimusretkillään.

Majurin kartta on tyystin erilainen, onhan heillä melkein 15 tuntia ikäeroa! Karttakuviosta näkee helposti Majurin varauksellista luonnetta. Hän on paljon arempi, sisäänpäin kääntynyt hissuttaja. Ei paljoa tuo itseään esille. Melkeinpä piiloutuu, kun vieraita tulee, lähtee usein ulos. Hänellä onkin tuo Auringonhuone 2. sektorilla, itsekseen oleskelija, vaikka hyvää kuntoa onkin. 

Ascendetti on Jousimiehessä, halu oppia kaikkea uutta on, mutta jollakin lailla filosofisempi kuin Ruusa. IC:hen eli kodin akseliin yhtymänä Kheiron, joten Majuri tietää, että turvallisinta on olla kotona, jos aikoo säilyä hengissä. 

Kuu on Majurillakin Vesimiehessä, mutta elämänkokemusten laajentaminen kohdistuu enemmän tuttuun minä-maailmaan kuin kokea sitä jonkin ahertamisen kautta vieraissa paikoissa, kuten Ruusa tekee. MC eli  työnakseli on Majurille ascendentin kautta jo tuttu Skorpioni. Kaikki mietitään ensin tarkkaan ennen kuin toimitaan.

Nämä olisi hauskoja asioita, jos oikein osaisi karttaa lukea. En tosi ole paljoa tutustunut Auringonpaluukarttoihin, joten tämä oli sellaista pientä otantaa.

Se synttärilaulu tietenkin!

Viljaminkeltaruusu, Raahessa jo 1800-luvulta

Nyt kyllä tuli moka!!! Kissojen blogiin tuli ruusutarina. Mutta olkoon se ruusuna kissoilleni nyt, sillä he täyttävät 5.4. YKSI VUOTTA!!

" Kun kotikaupungissani Raahessa puhuu ruusuista, tulee aina jossakin esiin keltainen ruusu. - Tule katsomaan, se on minun pihallakin! 

Pohjolan kylmät ja Raahen tuulet kestänyt ruusu on ylpeyden ja ilon aihe.

Kuvittelen, että se olisi alunperin tullut Raaheen 'laivaruusuna'. Jotkut merimiehet ovat tuoneet sen tuliaisena kullalleen. Tämä on tapahtunut täällä joskus 1890-luvulla. Luin jostakin, että varsinkin Lapaluodossa, Raahen vanhaa satama-aluetta sitä on kasvanut useassakin pihassa. Viimeisinä vuosina sitä tavattiin enää muutamassa suojaisessa keskikaupungin pihassa. Eräästä ruususta otettiin versoja Kempeleen puutarhaoppilaitoksen
mikrolaboratorioon, jossa siitä saatiin onnistumaan mikrolisäys. Kempeleen kautta viljelyyn tulleet viljaminkeltaruusut ovat siis raahelaista vanhaa alkuperää.

Särkän Taimitarhasta sain lahjaksi pihalleni yhden ruukkuistutuksen, ja ystäväni toi omasta pihasta toisen verson. Molemmat ovat lähteneet hyvin kasvamaan, valitettavaa vain oli viime kesän märkyys ja pistiäiset jotka melkein tuhosi pensaan ja monen muun pimpinellapensaan kukinnan. Siispä tämäkin ruusu on risteytynyt pimpinellaruusun kanssa. Keltaisia ruusuja kutsutaan yleisesti Persian ruusuiksi, sittemmin risteytettynä harisonin ruusuiksi. New Yorkista löytyi erään asianajajan George Harisonin puutarhasta keltainen ruusu, joka sai nimekseen harisoninkeltaruusu. Tätä tapaa E-Suomessa kerrannaisena Harison Yellow ja yksinkertaisena Matti Hesperiana (löydetty Hesperian puistosta Helsingissä).

Pihani ruusun on todettu olevan 'William's Double Yellow' (Williamsin risteyttämä, Britannia 1828), Suomen olosuhteissa kestävin keltaruusu, raahelaisittain viljaminkeltaruusu.

Kuinka tämä ruusu sopiikaan blogisivulleni yhdessä kevätauringon kanssa! Tämän kuvan sain kuvattua viime kesänä, senkin terälehdissä puremareikiä.

Dolly Parton ja Yellow Rose!

Ruusan metkut 2

Ruusa on aika epeli, täytyy myöntää! Siis terävä huomioimaan ja älykäs, nopealiikkeinen. Kun taas Majuri Mallunen olla möllöttää ja ihmettelee.

Tuolla työhuoneeni kakluunin yläpuolelle on muinoin jätetty tiilimuuriin eräänlainen aukko, jotta lämpö kulkee siitä toiseen huoneeseen. Olen sen joskus peittänyt, koska ovi toiseen huoneeseen oli aina auki. Nyt kun tuo ovi on suljettu, olen sen aukaissut, mutta se on vielä kunnostamaton. Huomasin jo alussa, että kissat kiipeilevät ja pyrkivät siitä toiseen huoneeseen, jota yritetään pitää kissan pölystä puhtaampana. 

Joten estin sitä ensin verholla, jonka varsinkin Ruusa pian repi alas. Sitten laitoin siihen pahvin, johon löin pieniä ilma-aukkoja. Mitä kuulinkaan yksi päivä!? Intohimoista repimistä ja rapinaa. Ruusa asialla.

- Miksikähän tähänkin on laitettu tällainen esto? Minunko kiusaksi?

- Teettävät töitä minulla. Mutta yritetään.

- Eiköhän tämä tästä. Onneksi minulla on hampaat!

- No peto vie, ei tästä ihan mahdu vielä!

- Olipas rankaa hommaa. Levähdän ja jatkan huomenna.

 Tätä hommaa Ruusa ei ole vielä hoksinut!!