torstai 23. toukokuuta 2013

Ruusaa ei pidättele mikään!

Minulla on ollut vähän vaikeuksia kissojen pissipaikoilla. Aina kun teen uuden kukkapenkin, se on juuri sopivan pehmeä kissan käpälälle kaivaa ja istua asioille. Siinä lentelevät siemenet ja pienet taimet mihin sattuu. Olen laittanut sitten suojakankaita päälle. Se pikkuisen auttaa.

Lasten hiekkalaatikon kanssa oli vaikeuksia jo viime kesänä. Sitten naapuri ratkaisi ongelman laittamalla kokonaisen huviteltan heikkalaatikon suojaksi. Olihan se hieno, mutta sittenkin Ruusa yritti kaivaa itsensä sisään aina jostakin kulmasta.

Nyt olen laittanut siihen vain kasvien suojapeitteen päälle ja toivonut että se toimisi. Se on hyvin laitettu umpeen laudoilla ja lautojen päällä on vielä kivetkin. Turhaan Ruusa siinä kiersi ja tonki. 

Mutta miten kävikään!!!


Yksi ilta löysin Ruusan taas repimistouhuissa. Se ryötti on huomannut mihin kynsiä käyttää!

Olikohan peitteessä ollut pieni reikä, josta Ruusa lähti repimään lisää, vai totesiko Ruusa, että tästäpä kaivan.

Ja niin hän pääsi sisään. En tiedä, oliko peitteen alla itikoita, joita Ruusa jahtasi vai ihanko emännä kiusaksi tämän teki. Mutta sinne Ruusa aina livahtaa. Se on hänen mielihommiaan, vörniä liinan alla ja olla kuin piilosilla. Samaa hän tekee maton ja peitonkin kanssa sisällä.

Tosin en ole nähnyt että hän tarpeilleen siihen alkaa. Onneksi!

Minä ihan itte tämän osasin!

Taas nuo pääskyt tuolla kirmailevat. Kauniita paisteja!

Pitäisköhän minunkin nauttia noista Ruusan taitavista oviaukoista?

Mitähän Marulle kuuluu?  Ja mitä kaikkea voi käpälillä tehdäkään!

torstai 16. toukokuuta 2013

Hyvää kesää Ruusalle ja Majurille!

Voi kun kissimirrini ovat onnellisena hypelleet pihamaalla ja kiehnänneet jaloissani lämpimällä verannallani! He ovat niin onnellisia kesän tulosta. Kukat samoiten, kuten tuo valtaisa kliivia, jonka hikihatussa taas kannoin verannalle toivossa että se kukkisi. Pitää vain nyt muistaa höystää sitä ja sanoa kaunis pyyntö.

 Ruusalle varsinkin olisi noita pyyntöjä kesää varten.

- Ruusa-kiltti! Anna linnunpönttöjen olla rauhassa, äläkä vietä päivää vahtimalla siinä vieressä. Kaikki ihmiset vain suuttuvat sinulle.

- Ja Ruusa! Peite hiekkalaatikon päällä on siksi, että et mene sinne pissille. Vai luuletko, että se peite on vain eräänlainen haaste juuri sinua varten, että pitää kaivautua vaikka kuinkakin pienestä raosta.

- Majuri-kiltti! Voisit olla pikkuisen huomaavaisempi siskoasi kohtaan, joka henki kurkussa väliin juoksee pakoon noita naapurin kauheita kissoja. Voisit nyt edes karvasi nostaa pystyyn. Sinun kuuluisi puolustaa pikkuista siskoasi. Olethan suuri MAJURI, soturi oikeastaan!

- Ja molemmat, tiedän kuinka kiihkeästi te odotatte taas kahvilavieraita. Älkää siis nukkuko juuri sellaisina aikoina. Varsinkin lapset tulevat juuri teitä katsomaan ja varmaan heittävät palloakin teille ja nauravat kujeillenne, sillä vielä olette nuoria ja vetreitä.

Nautitaan kesästä ja toivotaan paljon aurinkoisia päiviä, mutta sopivasti sadettakin.

- Hurr, hurr....kyllä emäntä....jos muistetaan.

Tervehditäänpä erästä Seppo-kissaa, joka näyttää pahalta, mutta ei niin paha kuulemma olekaan!

maanantai 13. toukokuuta 2013

Yhteiset leikit

Tottahan toki Ruusa ja Majuri leikkivät yhdessäkin, syövät samasta kupista ja nukkuvat vierekkäin (tosin harvemmin enää) ja tappelevat.

Tässä sitä yhteistä 'metsästystä'. Mutta miten siinä kävikään?

- Ruusa-siskoni! Alathan minua?

- Minulla on tässä mojova saalis.

- No joo, mutta eihän se edes tuoksu.

- Mutta yritäpäs ottaa tämä minulta.

- Saat pitää saaliis, täällä haisee jokin.

- No niin, Ruusalla taas muuta mielessä.
Ruusa meni menojaan, jokin muu kiinnosti enemmän.  Pikkuisen se Majuria harmitti. Jospa Ruusumuorin kahvilassa kävisi lapsia Majuria leikittämässä. Silloin saattaa Ruusakin innostua. Viime kesänä kissoilla tuli aina kiire kahvilaan, kun he kuulivat lasten ääniä.

Kissa rauhoittamassa vauvaa



torstai 9. toukokuuta 2013

Majuri Mallunenkin 'metsästäjänä'!

Naaraskissat ovat tunnetusti hyviä hiirikissoja. Vaikka kyllä uroskissatkin siihen pystyvät, ainakin nälissään. Kun kerroin Ruusan oivasta pyyntiahkeruudesta, niin eihän sovi Majuriakaan jättää syrjään. Valitettavasti en ole nähnyt Majurin tuovan minulle näytille ainuttakaan saalista, vain ne, jotka hän on Ruusalta ryöstänyt ja joiden puolesta hän miehekkäästi on murissut kuin omaansa olisivat.

Mutta Majuri onkin mies eikä hänellä ole niitä äidinvaistoja, jotka ajaisivat hänet tarkoituksella hiiriä jahtaamaan. Näytetään nyt kuitenkin, että ainakin Majuri osaa saalistajan elkeitä, vaikka jahdattavana onkin suklaamunan muovinen rasia. Leikkiä hän ainakin osaa!

Tämä on minun!

Et kyllä karkaa!

Olet varmassa ansassa!

Kuritusta tarvit!

Elähän yritä!

Miksikähän Ruusa ei tästä välitä?

Kuollut raato...

Joka tapauksessa... olen suuri metsästäjä!

Kyllä rakas kuparikylki-ystäväni! Olet tosi hyvä!

Marukin on pyydystämässä... ainakin häntää...


torstai 2. toukokuuta 2013

Kissojen tehtävä maalaistalossa

Olen lapsesta tottunut, että kissat otetaan taloon tehtäväänsä suorittamaan.

Se on pitää hiiret ja myyrät aisoissa. Kissa on verraton metsästäjä. Ei niitä ennen ruokittu purkkiruuilla eikä hemmoteltu millään ylimääräisillä. Navetassa oli maitokuppi, josta he joka ilta saivat lämpimän vastalypsetyn maidon. Navetan ympäristö vilisi hiiriä, niistä tuli paisti. Kalakauppias kävi silloin tällöin ja kissalla oli herkkupäivä. Muutoin kissat söivät ihmisten ruoanjätteitä. Ja olivat ihan yhtä komeita!

Ajat ovat muuttuneet. Hiiriä ja myyriä on ollut tänä talvena yllättävän vähän. Hankia hiihtäessä saa aivan ihmetellä missä pienet juoksijat ovat. Kissoilla olisi surkupäivät. Hyllyt notkuvat eläinten ruokinnasta. Kissat hemmotellaan piloille. Mutta saalistusvaisto ei katoa kissoilta sittenkään.

Joskus onnestaa, kuten tässä Ruusaa. Hänellä on hiiri hyppysissään. Ilmahypyistä, näyttämisen tarpeesta hehkuu ylpeys ja elämän ilo. - Minä olen suuri metsästäjä!