Minulla on ollut vähän vaikeuksia kissojen pissipaikoilla. Aina kun teen uuden kukkapenkin, se on juuri sopivan pehmeä kissan käpälälle kaivaa ja istua asioille. Siinä lentelevät siemenet ja pienet taimet mihin sattuu. Olen laittanut sitten suojakankaita päälle. Se pikkuisen auttaa.
Lasten hiekkalaatikon kanssa oli vaikeuksia jo viime kesänä. Sitten naapuri ratkaisi ongelman laittamalla kokonaisen huviteltan heikkalaatikon suojaksi. Olihan se hieno, mutta sittenkin Ruusa yritti kaivaa itsensä sisään aina jostakin kulmasta.
Nyt olen laittanut siihen vain kasvien suojapeitteen päälle ja toivonut että se toimisi. Se on hyvin laitettu umpeen laudoilla ja lautojen päällä on vielä kivetkin. Turhaan Ruusa siinä kiersi ja tonki.
Mutta miten kävikään!!!
Yksi ilta löysin Ruusan taas repimistouhuissa. Se ryötti on huomannut mihin kynsiä käyttää!
Olikohan peitteessä ollut pieni reikä, josta Ruusa lähti repimään lisää, vai totesiko Ruusa, että tästäpä kaivan.
Ja niin hän pääsi sisään. En tiedä, oliko peitteen alla itikoita, joita Ruusa jahtasi vai ihanko emännä kiusaksi tämän teki. Mutta sinne Ruusa aina livahtaa. Se on hänen mielihommiaan, vörniä liinan alla ja olla kuin piilosilla. Samaa hän tekee maton ja peitonkin kanssa sisällä.
Tosin en ole nähnyt että hän tarpeilleen siihen alkaa. Onneksi!
Minä ihan itte tämän osasin! |
Taas nuo pääskyt tuolla kirmailevat. Kauniita paisteja! |
Pitäisköhän minunkin nauttia noista Ruusan taitavista oviaukoista? |
Mitähän Marulle kuuluu? Ja mitä kaikkea voi käpälillä tehdäkään!