Miten Ruusan kesä on mennyt?

Niinhän siinä käy, että kun kissat aikuistuvat, niin leikki jää vähemmälle. Kahvilakissoina sisarukset ovat olleet yhtä kohteliaita kuin viime kesänäkin tullen tervehtimään vieraita, mutta vähän laiskemmasti he lähtevät lasten kanssa leikkimään. Valitettavasti. Usein kissoja on peräänkuulutettu, joten olen joutunut niitä etsimään nukkumapaikoistaan ja kantamaan ne puolinukuksissa kaipaamilleen vieraille. Eivätkä he ole olleet siitä moksiskaan.

Ruusa on ahkerasti pyytänyt myyriä. Varmaan hänen pyyntireissunsa ovat laajentuneet, koska kutsumalla en saa häntä enää esiin, en edes kelloa soittamalla. Majuri on enemmänkin kotikissa ja ilmestyy heti. Ruusaa saan odotella montakin tuntia ennen kuin kuuluu tuttu 'kurnau'-tervehdys. Tosin päiväkuntia hän ei matkoillaan ole vielä viipynyt. Naapureissa kertovat, että heilläkin Ruusa pyörii.

Ruusalla on eräs hyvä seikka, jota Majurilla ei ole. Ruusalla on ehdottoman hyvä suojaväri. Häntä ei huomaa, kun hän heinikossa ja metsässä liikkuu ja usein livahtaa sisäänkin niin huomaamattomasti, että hyvä kun ei oven väliin jää. Ja hyvä, etten istu hänen päälleen, kun hän nukkuu terassityynyjen päällä. 

 

On hauska katsella Ruusan liikkeitä, varsinkin niinä aamuina, kun hän on päättänyt nukkua yönsä sisällä. Hän ei mielellään kastele käpäliään kasteisella nurmella, vaan liikkuu söpösti tassutellen noita tekemiäni kivipolkuja pitkin. Ihan kuin arvostaen sitä mitä olen tehnyt. Mielellään hän myös valitsee paikan mistä hän näkee kauas. Siksi hän tykkää, kun nostan hänet pihalla syliini. Pää pyörii joka suunnalle. Samoin hän tykkää nukkua työkaluvajan vintillä, koska sieltä näkee kauas. Siellä minne kissojen ranskalaiset portaat johtavat.  Usein sisälle tullessa hänen turkkinsa on sahajauhoissa. Siitä tiedän, että vintillä on oltu. Kun Majuri taas tykkää nukkua savusaunan lauteilla.

Eli kovastí on Ruusa itsenäistynyt, kulkee omia polkujaan, eikä kaipaa edes veljensä seuraa enää. Siltikin löydän heidät silloin tällöin nukkumasta vierekkäin. Harmittavaa on vain se, että usein kuulen hänen mouruamisensa ja kirkumisensa, kun hän tappelee ja riitelee naapurien tyttökissojen kanssa. Pari kertaa olen hänen käpälänsä haavaa voidellut ja hoitanut.

Pieni, mutta sitkeä Ruusani! Ja aina yhtä hellyttävän hoivaava!

Ryöväri-Majuri sai palkkansa!

Ahkera pyytäjä Ruusa toi taas ylpeänä näytille metsähiirtä.

No tulihan siihen Majuri ja sieppasi saaliin Ruusalta. Säyseä Ruusa ei ollut siitä moksiskaan, äidillisenä katseli, kun Majuri möyhensi ryöstettyä saalistaan. Jäin seuraamaan tilannetta, joka tuli niin jännittäväksi, että juoksin hakemaan kameran.

 

Hiiri-reppana kun hoksasi juosta ruusupensaan alle piiloon. Tosin pensas oli niin pieni, ettei siinäkään turvaa löytynyt. Majuria se pikkuisen harmitti, sillä ruusulla on piikit!

Oli hauska seurata Majurin kamppalua ruusupensaan kanssa. Hän yritti jopa kaivaa maata sen juurelta. Ja kun aikansa siinä pyöri, sai kynsiinsa hiiren. Ruusakin huomasin mielenkiintoisen taistelun.

Jossakin välissä ahdistettu hiiri päätti karata. Se juosta vipelsi ruusuaidan alitse ja Majuri perässä.

Miehen meinasi tosin käydä hullusti, kun hän työnsi päänsä ensin liian pieneen rakoon, mutta löysi aukon mistä mahtui. Nyt hiiri oli livahtanut suuremman ruusupensaan alle ja yhä piikikkäämmän. Majuri oli pulaa kärsimässä, kiersi pensasta todella kuin 'kissa kuumaa puuroa'. Ruusalla ja minulla katsojien jännitys kasvoi.

Majurin häntä viuhtoi jo hermostuneena. Minä kannustin hiiriä pysymään piilossaan. Ruusa varmaankin kannusti veljeään. Arvatkaas kuinka siinä kävikään?

Miten se kesä on mennyt, Majuri?

Majuri on syksyä kohden lihonut ja komistunut. Taitaa olla turkin paksunnosta talvea kohden. Mitäs muuta kuuluu, Majuri?

 - Ai kuuluu? Putosin puroon. Kas kun minulla on pesu vielä kesken.

- Miten sinä nyt sinne tipahdit?

- No kun loikkasin sammakon perässä.

- Etkö muistanut että sammakko tykkää vedestä? Sinä et.

- Oli mokoma niin ärsyttävän lihava.

 - Mikä sinun silmässä muuten on, harot sitä kovasti ja se rähmii.

- Taisi olla joku itikka, kun sitä kattelin, tuikkasi mokoma.

- No siltä näyttää. Kyllä se siitä paranee.

- Onko ollut hyvä saalistuskesä?

- No onhan noita lintuja ja myyriä ihan tarpeeksi.

- Vähän liikaakin. Olin tosi surullinen niiden kurppalasten kohtalosta.

- Lintuko ko lintu. Minulle ihan sama. En muuten koskaan enää tule sinulle lintusaalista näyttämään, kun päästit sen paksuimman karkuun.

- Se oli kurppaemo, minun ystäväni. Riittää kun popsit hänen lapsensa. Yritti raukka puolustaa poikasiaan.

- Mitä tuli siihen tielle.

 Kynnen välit vielä pitää puhdistaa, tarkasti joka väli.

- Hei, eikö tämä haastattelu jo riitä. On ollut kova päivä ja nyt väsyttää.

Kauniita unia, ystäväni! Olet sinä ihana kaveri! Vakituiset terassiasukkaat toden totta. Kissan viltti ja tyyny pitää olla joka istuimella ja sitten vaihtaa kun joku muu niissä istuu. Muuten saa karvoja takamuksiinsa. Mutta kissoja vartenhan tämä terassi on kai rakennettu.

Kissat sen kun köllöttelevät!

Mitä kummallisempia paikkoja kissat etsivät kesähelteellä. Joskus löydän ne savusaunan lauteilta, joskus kahvilan kaapin alta, joskus vintiltä ja milloin mistäkin. Usein niiden turkki on sahanmuhissa. Silloin tiedän, että ne nukkuvat työkaluvajan vintillä, siellä mihin johtaa ne kissojen ranskalaiset portaat. Mutta usein Ruusa nukkuu sänkyni päällä. Tietää, että se on turvallisin paikka.

Vaikka on hellettä ja tuntuu, että kissat eivät tee muuta kuin syövät ja nukkuvat, niin kyllä kummiakin tapahtuu. Lehtokurpan poikaset ovat saaneet kyytiä. Niiden jätöksiä on löytynyt sieltä sun täältä. He eivät enää tuo lintua minun näkösälle sen jälkeen, kun pelastin lehtokurpan emon Majurin hampaista. Se lensi tyytyväisenä tiehensä, lie oli poikasia puolustanut.

Yksi lintu oli räkättirastas. Majuri lie tuumasi, että jos nyt kelpaisi emännällekin. Hän toi sen makuukamariin asti. Pelästyin kun kauhea kirkuminen alkoi kuulumaan. Lintu pääsi välillä Majurin hampaistakin, mutta juuttui siihen takaisin. Höyhenet pölläsivät pitkin huoneita, kun kepin kanssa ajoin Majuria lintuineen ulos. Siis ei kelvannut sekään emännälle.

Mutta myyrät ja hiiret kelpaavat. Sitä tullaan näyttämään ja odotetaan niitä kiitossilityksiä ja häntä nousee ja selkäkin kaarelle. Ovat niin tyytyväisiä.

Joten tervennä ollaan ja kesä on ihana! Kahvilavieraat jututetaan ja jopa lasten kanssa vielä leikitään!