Koira tarvitsee sinua lähes joka hetki.
Entä kissa? Kissa on itsenäisempi. Ja vaikka kissojakin on totutettu sisäolennoiksi ja vitjassa kulkemaan ja vaikka mitä, voi sen jättää helpommasti ainakin sisätiloihin kuin koiran. Usein päivällä poissa ollessani jätän ne ulos.
Täällä maalla, missä on maalaisittain ulkorakennukset ja muuta, ja kissa on hyötyeläin pitämässä kurissa rotat, hiiret ja myyrät, niin se tarkoittaa myös enemmän vapautta kissoille. He tottuvat olemaan lähialueella päivittäin, usein öisinkin. Niiden reviirihän saattaa olla useita kilometrejä.
Minun täytyy sanoa, että vanhat kissatkin, jotka elivät kaikki liki 20 vuotta, saivat tottua siihen, että varsinkin kesällä talon väki oli matkoilla. Kissat jätettiin pihapiiriin ja naapurit kävivät antamassa tiettyyn paikkaan niille ruokaa. Se toimi. Usein kissat istuivat portailla valmiina vastassa, sillä varmaan tunnistivat jo autonkin äänestä. He osasivat kaivata ihmisiään ja malttoivat odottaa.
Nyt kun olen yksin, on pakosta totutettava kissat samaan tyyliin. Heitä on kuitenkin kaksi ja kuten olen huomannut, Majuri on oiva talonvahti ja sisarensa puolustaja. Joku voi pitää heidän jättämistä yksin huolimattomana ja välinpitämättömänä tekona, mutta se on kuitenkin aina toiminut. Paikkakunnalla ei ole paikkaa mihin kissat jättää. Kotipiiri on kuitenkin niille se paras vaihtoehto minun mielestäni.
Nyt olin poissa neljä päivää. Katsoin kyllä, että vielä ei tullut kylmä. Tosin pakkasta oli yhtenä yönä ollut -10 astetta. Se tiesi sitä, että ruoka oli jäässä. Ystävällinen naapuri oli tuonut lämmintä puuroa, mihin oli ruokaa sekoittanut ja jota kissat sitten nuoleskelivat vähän hämillään. Kovasti kissat olivat kyllä olleet sitä mieltä, että sisälle pitäisi päästä ja olivat ovea raapineet.
Arvata voi, kun tulin kotiin, niin kissat vahtivat tarkasti, että emäntä on kotona eikä lähde mihinkään. Kun kaupungissa kävin, niin ulkona olevat kissat juoksivat piiriä lumihangessa ilosta siitä, että emäntä tuli. Sisällä viihdytään kumman pitkään. Kiireesti käydään ulkona pissalla ja pikimmiten takaisin sisään. Kyllä he kiehnäävätkin sylissä ja likellä. He osaavat olla tosi onnellisia siitä, että nyt kun pakkaset tulivat, on sentään lämmin koto.
Mutta ihmeellistä, kuinka kissat luottavat siihen, että kotiväki tulee takaisin. Että heitä ei jätetä. Joku sanoikin, että tällaisista matkoista tulee kissoillekin kertoa. Puhua siis selvällä suomen kielellä. Kertoa myös sen, ettei heitä jätetä, vaan tullaan takaisin.
Kuitenkin, mikä harmittaa, on se, että naapureihin joutuu turvautumaan. Onneksi tässä melkein kaikilla on kissa tai ainakin ollut, joten ymmärtävät sen, että vaikea on kissasta luopua ja senkin, että matkoistakin on joskus vaikea luopua. Olen heidän avustaan tosi kiitollinen!
