On tutkittu, että kissa on ilmestynyt suomalaisen kaveriksi rautakauden lopulla noin 800-1000 jKr. Ehkä ajankohta on ollut se, kun suomalaiset ovat alkaneet viljellä maita. Turmiona vilja-aitalle on ollut hiiri. Ja siihen tarvittiin kissa. Ehkä kissa on tullut meidän maisemiimme Viikinkien mukana. Laivoissakin kissa on ollut tärkeä.
Kalevalaisessa runoilussa kissa on esillä useamman kerran. Aseen terävyyttä esimerkiksi verrattiin kissan kynsiin. Hiiden väkeen kuuluva kissa oli nimeltä Kipinätär, jonka tehtävä oli ottaa varas kiinni, raapia jalat verille, kunnes palautettiin anastamat tavarat. Usein varkauden yhteydessä esitettiin manaus, jossa pyydettiin tällaista kissaa avuksi. Tässä runo, millä tietäjät maanittelivat kissaa manan mannuilta, jotta se veisi ongelmia pois, "mokomat miehet", mennessään.
Kissan kirjavan rekehen,
Kissan tuonne kiiätellä,
Eteämmä ennätellä,
Pohjan pitkähän perähän.
Kipinätär- nimitys voi johtua myös kissan sähköisestä turkista ja pimeässä vilkkuvista silmistä.
Kissa nukkui yleensä uunin päällä ja tarkkana seurasi sivusta elämänmenoa.
Kissa lauloi kiukualla
ja pajatti pankon päässä:
Kohta nyt kuolema tulevi,
lähestyvi hengen lähtö,
kun on kuollut meien kuningas.
Nyt on meillä mielivalta,
mielivalta, kielivalta.
Joka tapauksessa. Kissa tuli jäädäkseen. Kissalla oli oma tärkeä tehtävänsä taloissa.
Nämä tiedot poimittu kirjasta Kissojen Suomi, Keinänen & Nyman. Kissan piirros on upeasta värityskirjasta Monstra Kalevala, Heli Levänen, jossa on kuvia Kalevalan olennoista, väritys omani.
