sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Nokkimisjärjestys se on kissoillakin!

Usein olen seurannut kissojeni aluevaltauksia ja sitä kuka voittaa ja miten sitten käy.

Nyt näppäsin muutaman kuvan työpöydältäni, jossa kissoilla on hyvin mieluinen paikka ikkunan edessä. Vieressä lämmittää myös patteri, jossa jo päivisin kiertää lämmin vesi.


Majuri harmissaan: - Miksikähän tuon ämmänkin piti tähän työntyä.
Ruusa: - Veli hyvä, vähän vain ikkunasta katselen.


Majuri: - No jos et kauaa viivy. Uni meni poikki.
Emäntä: - No mutta Majuri. Kyllä siihen kaksi mahtuu, jos vähän antaisit tilaa.
Majuri minua mulkaisten: - Minä olin tässä ensin.


Ruusa on viisas ja rauhanomainen kissa. Hän myöntyi veljensä vaatimuksiin tällä kertaa. Ei hän aina sitä tee, mutta hypätessään emännän pehmeään sänkyyn, huokasi syvään ja kääriytyi kerälle.


Jopa koira voi olla myöntyvämpi kuin Majuri Mallunen!

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kissat tottuvat pian uuteen hoitajaan

Aina on yhtä jännittävää nähdä kuinka kissoilla aika kuluu uuden hoitajan kanssa, kun olen matkoilla.

Nytkin kissani saivat jäädä tutun kodin nurkkiin, mutta siten, että poikani oli täällä kissoja hoitamassa. Harvoin täällä vieraileva poika on kuitenkin tullut kissoille tutuksi, joten eihän siinä mitään vaikeuksia ollut.

Vähän ahdistunut poika oli, kun molemmat kissat lyöttäytyivät yöksi samaan sänkyyn. Varsinkin Majuri vie aika ison tilan. Poika oli vain ihmetellyt sitä, kuinka letkeän rentoja kissat olivat hänen siinä sängyssä käännellessä. Luottavaisia. Eivät korvaansa lopsauttaneet, vaikka joku potki vieressä. Liikuttavaa kuitenkin tuo, kuinka helposti turvautuvat uuteen hoitajaan. Toinen häiritsevä tekijä, josta poika mainitsi, oli se, kun kissat kulkevat edestakaisin, sisään ja ulos, miten milloinkin itse päättävät. Heitä pitää palvella.

Ja sekin on ihan totta, että kun omistaja palaa pitemmältä matkalta, hän tuo toisenlaisia hajuja mukanaan. Kyllä kissat suhtautuivat minuun kotiin palatessa vähän varoen ja ihmetellen, ennen kuin huomasivat, että emäntähän se. Tiiviisti kulkivat vierelläni. Vähän olivat Majurin silmät säikähtäneen näköiset, kun hän sitten katseli pukemistani, kun lähdin kaupunkiin. Piti kovasti silittää ja selittää, ettei tässä olla kauaksi lähdössä.

Ymmärtääkö kissat tosiaan noin paljon?

Poimin Majurista leppeitä kuvia! Poimittu edellisen blogin kuvanäppäyksistä.

Katso siis kissasta mallia ja rentoudu!!








keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Ruusasta ja Majuri Mallusesta tuli julkkiksia!

Yksi päivä soitettiin ja kysyttiin Ruusan ja Majurin emäntää. Kyllä, puhelimessa. - Sopisiko haastatella Ruusan ja Majuri Mallusen elämästä? Tekisimme siitä jutun Kissafani-lehteen.

Ohhoh! Enhän minä sellaista voi kieltää. Kyselin kylläkin katseellani Ruusalta ja hän vain vastaili takaisin hölmistyneenä. Joten annoin haastattelun.

Onhan kissani seikkailleet jo nettimaailmassa, mutta onhan se pikkuisen eri juttu päästä lehteen. Tällainen on lehti ja sieltä löytyvät kissaystäväni. Pyysin heiltä lehteä tutustuakseni siihen, sillä en ole ennen sitä katsellut. Lehti vaikutti oikein mukavalta.



Mitäs nyt tuumaavat kissani, jotka ovat parina pakkasyönä siirtyneet verantaunilta sisätiloihin? Varma merkki kylmän tulosta. Ruusa kiepsahti sohvallani ympäri. - Että mitäh? En nyt oikein ymmärrä mistä on kysymys? Pitäiskö sen vaikuttaa minun elämääni jotenkin? 


Majuri Mallunen vilkaisi minua toisella silmällä, venytteli pitkästi ja jatkoi uniaan. Ei häntä kiinnostanut koko juttu.