lauantai 9. syyskuuta 2017

Kiitokset Majurille!

Räkättilaumat ovat liikkeellä. Sen olen kuullut jokunen aamu, sen räkätyksen.

Ne ovat vihaisia Majurille, joka vartioi minun pensaitani, hiippailee niiden välissä ja sitten hyökkäilee. Ainakin kolmet räkätin jäännökset eli sulat olen löytänyt nurmelle pöllyytettynä. Kyllä Majuri tehtävänsä hoitaa. Turhaan varmaan tyrnipensaillekin olen suojakankaan asettanut. Jopa pieni saskatoon-puunikin on saanut olla rauhassa. Olen päivittäin siitä poiminut kypsät marjat muun marjasoseen joukkoon.

Näin yksi päivä ikkunasta, kun Majurilla oli jälleen yksi rastas hampaissa. 


Katselin ikkunasta tuota kamalaa touhua. Sääliksi käy aina lintuakin. Nyt kyllä kävi niin, että tuo rastas pääsi karkuun, komeasti lensi tiehensä. Majuri puulasi perässä kuin salama, mutta oli tällä kertaa häviäjä. Ei taida tulla tuo rastas enää marjapensaaseeni. 

Joku kertoi, että oli laittanut kuolleen rastaan ruumiin näkyville puun oksalle ja rastaat olivat pysyneet poissa. Hurjaa pelottelua tuollainen. Tuli mieleen entisajan hirtetyt, mitkä jätettiin näkyville, että kansa olisi nöyrää ja tottelevaa. 

Mutta jospa tuokin pälkähästä päässyt rastas ilmoittaisi muille, että Linnapellon pihaan ei tohdi mennä. Siellä on nimittäin aivan kauhea musta hirvitys!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!