tiistai 6. helmikuuta 2018

Ruusa, sohvaperuna!

Aina kissoista oppii uutta. Pitää vain huomioida ja ihmetellä.

Aikaa on rientänyt vuosia, enkä yhtä juttua ole huomannut. Sitä tapaa, miten Majuri käy makuulle vatsani päälle, kun olen sohvalle löhöasennossa. Ja sitä tapaa, miten Ruusa käy siihen vatsani päälle, kun olen löhöasennossa.

Minulla on nurkkasohva, jonka yksi sivu on siten, että kun siinä makaa, on suora näkyvyys televisioruutuun. Takana on isoja tyynyjä, joten istuakin siinä voi tai olla puolimakuuasennossa. Talon lempipaikka! Kun siihen asetun, niin aina jompi kumpi kissoista sen kuulee tai huomaa. Pian kuuluu kurnauskis ja jompi kumpi hyppää päälleni. Oikeastaan vain Ruusa kurnauttaa. Majuri vain silmäilee ensin pitkään lattialla ja kun taputan vatsaani, hyppää siihen iloisesti.

Mutta miksi Majuri tulee siihen aina siten, että pää on minuun päin? No tietenkin, koska hän tykkää, että rapsutan niskaa ja leuan alustaa. Silmät soikeina siinä kehrää.

Mutta miksi Ruusa menee toisin päin. Takamus minuun päin. Olen ajatellut, että hän haistattaa pitkät minulla. Tai sitten hän tykkää, kun hieron häntä kyljestä ja takamuksesta. Häntä nousee aina komeasti pystyyn. Eipä silti. Samalla voin tarkistaa takamukseen, onko siellä matoja tai muuta sellaista. Mutta se on aina vaaleanpunaisen siisti. Ruusa on tosiaan hurjan siisti kissa monella tapaa.

Nyt olen ollut sohvalla mukavasti päivällisen päälle levähtämässä ja juuri siihen aikaan tulee noita luonto-ohjelmia. Nyt siinä sivussa aloin tarkkailla Ruusaa, kun sen korvat liikkuivat ja viikset värisivät. SEHÄN KATSELEE TELEVISIOTAPAHTUMIA SILMÄT SUURINA! Hievahtamatta se tänäänkin seurasi Etelämantereen pingviinejä, niska välillä meni pitemmäksi.


Tänään hän oikein kärtti, että minun pitäisi asettua sohvalle, jotta hän saisi asettua minun mahan päälleni. Tein niin. Huomasinkin, että TV:stä juuri näkyi eläinlääkärit työssään. Siis eläimiä! Ruusa hyppäsi kurnahtaen tyytyväisenä vatsani päälle, takapuoli naamani kohden ja katse tiiviisti korvat höröllään TV:tä kohden. Kun hän näki kissan, joka ulahti, niin pää nousi pystympään. Oli kiinnostavampaa.

Siis Ruusa on sohvaperuna. Mitähän juttuja se miettii mielessään, kun tuijottaa televisioruudun tapahtumia.

Näin olen oppinut jälleen jotakin uutta Ruusasta.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Kissan korvat

Ystäväni hankki itselleen kissan. Ja sellaista kissaa en ollut ennen nähnytkään! Tällä Eemelillä on lystikkäät kippurat korvat! Eittämättä hauskan näköinen! Rotu American Curl.


Niinpä aloin tutkia tarkemmin myös oman kissani korvia. Melkein mustalla Majurilla on valkoinen puolisko kasvoilla, sydämen muotoinen valkoinen laikku vatsassa ja valkoiset pikkutissit sekä käpälät. Nyt olen huomannut, että Majutilla on valkoista myös korvissa ja oikein hauskat valkoiset karvatupsut kasvavat sisätiloissa. Oikein söpö!

 
Ruusa-kissalleni olen välillä naureskellutkin, Sen korvat muistuttavat väriltään porsaan korvia. Päältä ja alta vaaleanpunaiset, vähän harmaata. Korvista kasvaa myös valkoiset haivenet, joita ei erota niin hyvin kuin Majurilla. 

Sanotaan, että kun kissalla on suuret korvat, se on viisaan kissan merkki. En usko! Minun kissat ovat kyllä tarpeeksi viisaita.